Äitirobotin uudet treeniryhmät alkavat taas marraskuussa

Kuukausi on kulunut edellisestä kirjoituksestani ja siinä kertomastani kouristuskohtauksesta. Monet ovat jo udelleet tämän hetken tilannetta. Sairaalassa otetut kokeet ja tutkimukset olivat normaaleja, eikä mitään poikkeuksellista löytynyt myöskään magneettikuvissa, aivosähkökäyrässä tai verikokeissa. Tällä hetkellä olen täynnä johtoja ja piuhoja 24 tunnin sydänseurannan vuoksi, iltapäivällä onneksi pääsen näistä eroon. Se on lapsillekin helpotus, heillä on jo ikävä oikeaa äitiä, joka korvautui eilen tällä sähköllä toimivalla äitirobotilla. Onneksi tämä äitirobotti saa sentään hoidettua blogin kirjoittamisen ja paljon muuta paperityötä, mitä oikea äiti ei millään ehtinyt koskaan tehdä.

Lisää tutkimuksia on vielä tulossa, mutta mistään vakavasta ei pitäisi olla kyse. Tämän hetken tiedon mukaan olen täysin terve (vaikka olo ei edelleenkään koko ajan siltä tunnu) ja kohtauksen syy jäänee tuntemattomaksi. Lääkärin mukaan ei ole mitenkään ennenkuulumatonta tai edes kovin harvinaista, että perusterve, hyväkuntoinen ihminen saa yksittäisen kouristuskohtauksen, jolle ei koskaan löydy mitään syytä ja joka ei koskaan toistu. Yleensä sellaiselle löytyy jokin altistava tekijä, kuten univelka, kova stressi joko henkisestä tai fyysisestä rasituksesta, liika alkoholinkäyttö tai jotain vastaavaa. Minun kohdallani ihmiset tuntuvat ensisijaisesti syyllistävän liikaa treenaamista. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan selitä kohtausta, koska minä en tällä hetkellä treenaa mitenkään erityisen rankasti. Olen treenannut paljon kovempaakin, mutta nyt en. Nyt on ensinnäkin lepokausi meneillään ja tämä vuosi kokonaisuudessaan on ollut huomattavasti kevyempi treenin suhteen kuin vaikka viime vuosi. Töitä on tehty ja opiskeluja on hoidettu, mutta treenattu ei ole läheskään niin paljoa kuin olisin halunnut, jos olisin ehtinyt. Jos siis oireen olisi aiheuttanut liikunta, niin kohtauksen olisi pitänyt tulla joskus muulloin kuin juuri nyt.

Olen huomannut, että helposti liikuntaa syytetään ensimmäisenä kaikista vaivoista. Jos asiakkaalle tulee maanantaina selkä kipeäksi, niin hän todennäköisesti soittaa minulle ja kysyy, voisiko se johtua viime keskiviikkona yhdessä tehdystä treenistä. Ei se tosin ole ollut kipeä ennen kuin nyt maanantaita, mutta johtuisiko se silti siitä viime keskiviikosta? Ei johdu. Toki tekevälle sattuu. Jokaisella askeleella on riski, että nilkka nyrjähtää ja jos harrastaa intohimoisesti juoksemista, niin niitä askeleita tulee paljon enemmän kuin televisiota katsellessa ja se nilkka saa tilaisuuksia nyrjähtää enemmän. Toisaalta paljon liikkuvilla on yleensä kehonhallinta ja koordinaatio parempia, joten he eivät nyrjäyttele nilkkojaan niin paljoa suhteessa askelien määrään kuin sohvaperunat. Jokaisella sisäänhengityksellä on riski, että vedät keuhkoihisi kasan viruksia, jotka sairastuttavat sinut. Jos harrastat hengästyttävää liikuntaa, niin vedät enemmän ilmaa sisään ja saat todennäköisemmin sen takia myös enemmän viruksia. Rankka liikunta vieläpä laskee vastustuskykyä hetkellisesti palautumisvaiheessa, joten esimerkiksi flunssaansairastumisriski on mahdollinen. Silti yleensä hyväkuntoiset sairastavat vähemmän, pysyvät sairastaessaan paremmassa kunnossa ja parantuvat nopeammin, koska heillä on hyvä kunto. Ja vaikka liikkumisella lisää riskejä saada flunssavirus tai nilkan nyrjähdys, niin se pienentää riskejä saada tyypin 2 diabetes tai sydän- ja verisuonitauteja sekä monia muita elintasosairauksia. Ja toisaalta liikunta parantaa todennäköisyyksiä elää pitkään, terveenä ja toimintakykyisenä. Aion siis jatkossakin liikkua yhtä paljon kuin nyt, kunhan kiireet helpottavat, niin vielä paljon enemmän. Suosittelen liikkumista myös kaikille muille. Sen riskit ovat ehdottomasti pienemmät kuin liikkumattomuuden riskit. Kohtuus tietysti kaikessa, mutta suurimmalla osalla ihmisistä on hyvin varaa lisätä liikkumistaan ilman huolta ylikunnosta.

Tällä hetkellä minun elämääni häiritsee kohtauksen jäljiltä ajokielto, joka lakisääteisesti kestää kolme kuukautta. Eli vielä kaksi jäljellä. Kahden kuukauden päästä aion olla kuitenkin taas täydessä vauhdissa töiden kanssa. Marraskuussakin on alkamassa kolmen kuukauden Cross training –ryhmä aloittelijoille ja myös Rapakuntoisesta reippailijaksi –kuntovalmennus sellaisille, jotka haluavat saada liikunnan monipuolisesti elämäänsä mukaan. Näistä tulee tarkempaa tietoa lähipäivinä, kunhan paikat ja ajankohdat varmistuvat, mutta kiinnostuneet voivat tehdä alustavia varauksia jo, sillä paikkoja on rajoitetusti. Paikkakuntina on Mynämäki ja Uusikaupunki.

Muutama kaveri on kuittaillut kohtauksestani, että kaikkea minä vaivaudun tekemään saadakseni enemmän huomiota. Heidän mukaansa saisin tarpeeksi huomiota ja mainosta ilman tällaista kohtauksien järjestämistä. Mitä tuohon sitten voi vastata? Sanotaan vaikka, että voi olla, mutta ainakin tämä toimi. Kannattaa siis jatkossakin tulla mukaan tunneille, ja kun minä olen sinun personal trainer, niin ties mitä mielenkiintoista järjestän seuraavalla kerralla. 😉

1 vastaus

  1. Varmaankin on turhaa etsiä syytä sairastumiseen liiasta liikunnasta. Toisaalta, jos asiantuntijat eivät kykene sanomaan syytä, ihmismieli kyllä kehittelee jonkinlaisen selityksen, järkevän tai vähemmän järkevän. Muinaisina aikoina syypäänä pidettiin jumalten vihaa. Hieman nykyaikaisempaa on käyttää selittämiseen sellaisia tietoja, joita on tiedossa. Sattumanvaraisia kuitenkin. Sinun kohdallasi tällainen tieto on rankka liikunta. Ttäydellistä suojaa sairastumiselle ei ole olemassa, mikäli kuolemaa ei oteta lukuun. Jokainen ihminen voi sairastua, vaikka olisi kuinka terve. Mutta kuten kirjoitat, liikkuvat ja hyväkuntoiset ihmiset toipuvat niistä keskimääräistä nopeammin. Siksi hyvää matkaa kannattaa jatkaa ja rohkaista siihen muitakin. Pikaista toipumista! :)

Jätä kommentti