Ei ole aikaa

Yleisin selitys sille, miksi emme huolehdi itsestämme on tämä: ei ole aikaa. Tuossa on jo lähtökohtaisesti pieni virhe, koska kaikilla on aikaa ja kaikilla sitä on yhtä paljon. Kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän vuorokautta viikossa. Se tekee yhteensä 168 tuntia aikaa joka ikinen viikko. Ja tämä on varmaan ainut asia, mikä on tasapuolisesti meillä kaikilla sama, riippumatta elämäntilanteesta, sukupuolesta, iästä, fyysisestä kunnosta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sosioekonomisesta asemasta tai poliittisesta näkemyksestä. Edes asuinpaikka ei vaikuta tähän niin kauan kuin osoitteemme löytyy tältä planeetalta. Oikeampi selitys olisi siis: ei ole TARPEEKSI aikaa.

Miten tämä ongelma ratkaistaan? Mikäli pystyisin antamaan sinulle kolme tuntia enemmän aikaa viikossa, niin ratkaisisiko se sinun ongelmasi? Silloinhan sinulla olisi tästä lähtien 171 tuntia aikaa viikossa 168 tunnin sijasta, käyttäisitkö sen itsestäsi huolehtimiseen? Olisiko ongelmasi poistunut? Jos ei olisi, niin silloin ongelma on ehdottomasti jossain muualla. Se on priorisoinnissa.

Ajan määrä ei vaihtele, mutta se vaihtelee, miten tuon ajan käyttää ja mihin sitä on pakko käyttää. Ja se vaihteleekin paljon. Uskokaa vain, että viiden lapsen äitinä, työssäkäyvänä, opiskelevana, omakotitalossa kaukana kaikesta asuvana ja muutenkin aktiivisena ihmisenä minä tiedän, mitä se on, kun ”ei ole aikaa”. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että joku 20-vuotias, vanhempiensa luona asuva, välivuotta opinnoistaan pitävä teini sanoo, että ihan on itsestäsi kiinni käytätkö aikasi treenaamiseen vai muihin asioihin. Ilmoitanko asiakkaalle: ”en nyt tulekaan tapaamiseemme, kun minun täytyy mennä lenkille”? Vastaanko lapselle: ”äiti ei nyt tänään anna ruokaa, kun äidillä on treenipäivä – ja niin on muuten isälläkin”. Ei, kyllä se aika on otettava jostain muusta.

Mistä sen ajan voi sitten ottaa? Käytäntö osoittaa, että ihmiset löytävät varsin helposti aikaa asioille, joita he pitävät tärkeinä. Ajatellaanpa esimerkiksi tupakoivaa ihmistä. Moni polttaa 10 savuketta päivässä, moni enemmänkin. Jos ajatellaan, että yhden savukkeen polttamiseen menee aikaa viisi minuuttia, niin se tarkoittaa, että hän käyttää 50 minuuttia joka päivä tupakointiin. Se tarkoittaa, että hän polttaa tupakkaa 5,8 tuntia joka viikko. Ja jotkut polttavat tuplasti tuon! Miten ihmeessä heillä on aikaa, minä en ymmärrä. En muista koskaan kuulleeni, että kukaan olisi lopettanut tupakoinnin siksi, ettei hänellä vain ollut siihen enää aikaa. ”Tuli aloitettua silloin nuorena, mutta sitten muutin kotoa pois, tuli perhe ja työt ja aikaa ei enää ollut, joten se tupakointi vaan jäi.” Onko kenellekään käynyt näin? Jos on, niin kertokaa minulle, olisi hienoa kuulla tuollainenkin tarina.

Itse käytän omaan liikuntaan vapaa-aikaani vaihtelevasti 10–15 tuntia viikossa, joskus hieman enemmän, joskus hieman vähemmän. Usein kuulen ihmetteleviä ja jopa paheksuvia kommentteja siitä, miten minun aikani riittää tuollaiseen, vaikka on lapsia ja kaikkea. Moni arvostelija kuitenkin viettää vapaa-aikaansa tietokoneella tai television ääressä esimerkiksi kolme tuntia päivässä. Se tekee jo 21 tuntia viikossa. Ja osa heistä siihen päälle vielä tupakoi. Miksi siihen on aikaa?

”Työpäivän jälkeen ja illalla kun lapset jo nukkuvat ei enää jaksa liikkua.” ”Pakko on joskus rentoutuakin.” Taas yleisiä argumentteja, joihin molempiin vastaukseni on: ”minä tiedän”. Ei se liikkuminen ole helppoa. Ja erityisesti se ei ole helppoa aloittelijoilla, silloin kun ei ole tullut liikuttua, kunto on huono ja näin ollen päivän töistä on todella väsynyt. Se voi olla todella vaikeaa. Liikunnassa on kuitenkin se hyvä puoli, että se ei vie energiaa vaan se antaa sitä. Kun liikkuu enemmän, energiaa on enemmän, nukkuminen usein paranee ja vie vähemmän aikaa, päivisin on pirteämpi, saa asiat hoidettua nopeammin, aikaa säästyy. Kun aikaa säästyy, sen voi käyttää vaikka lenkkeilyyn. Liikunnan avulla saa helposti lisätty sen kaivatut kolme tuntia tehokasta aikaa viikkoon ilman, että tarvitsee oikeasti luopua yhtään mistään ja elämänlaatu paranee kaikin puolin. Tosin saattaa vaatia hieman apua, että pääsee alkuun. Onneksi sitä apua on saatavilla.

 

Ei kommentteja vielä

Jätä kommentti