Ensimmäinen ajopäivä – erilaisten ajo-olosuhteiden harjoittelua

Ensimmäinen päivä matkalla Pariisiin on takana. Tai oikeastaan vasta prologi, sillä varsinainen matka alkaa sunnuntaina Saksasta. Joka tapauksessa noin 1300 kilometrin pyöräilystä ensimmäinen 170 kilometriä on suoritettu. Samalla suoritettiin yhteensä noin 9000 nousumetristä lähes 2000. Maasto oli siis mäkinen ja haastava.
Päivä alkoi noin klo 8 kokoontumisella Turun tuomiokirkolle. Ensin rakennettiin katosta väärään paikkaan, sitten purettiin ja siirrettiin oikeaan paikkaan, kuorma-autoon pakkailtiin matkatavaroita ja ruokia, joita ei oltu pakattu vielä edellisenä päivänä.

Klo 9-10 oli pieni tilaisuus, josta meidät lähettivät matkaan perheet, ystävät ja muut aiheesta kiinnostuneet. Omat terveisensä lausui myös lasten syöpäyksikön ylilääkäri Päivi Lähteenmäki ja Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Elina Rantanen. Juontajana toimi Saija Palin. Perheenjäsenten lähtöhalien jälkeen poliisisaattue ohjasi meidät ulos kaupungista. Lasten klinikan kohdalla vilkutettiin. Tunnelma oli innostunut.

Ensimmäinen tauko oli noin 60 kilometrin kohdalla. Silloin pysähdyttiin, syötiin sämpylät, täytettiin juomapullot, kaivettiin esiin sadetakit, mietittiin tarvitaanko niitä sittenkään, riisuttiin ja pakattiin sadetakit ja laitettiin ne uudestaan päälle – juuri ennen kuin alkoi taas sataa. Matkalla oli tullut yksi rengasrikko, joka oli korjattu ”vauhdissa” vaihtamalla kokonaan uusi varaosapyörä alle, ja tauolla pyörähuoltajamme korjasi renkaan. Lisäksi hän korjasi parista pyörästä vaihteet. Vartti on pitkä aika, jos mittaa sitä sillä, mitä kaikkea sen aikana ehtii tehdä.

Puolen tunnin ruokatauko oli noin 110 kilometrin kohdalla. Silloin tarjolla oli makkaraa ja leipää. Pyörähuoltaja käveli ympäriinsä ihmetellen mikä meidän pyörissä on vikana, kun mikään niistä ei tarvitse huoltoa. Ruokataukoonkin mahtui sadetta ja paistetta, sadetakkeja puettiin ja riisuttiin.

Kolmannella tauolla noin 145 kilometrin kohdalla syötiin munkkeja. Virallisten taukojen väleihin mahtui ”bioteknisiä” taukoja, eli parin minuutin pissitaukoja. Lisäksi tähän päivään tuli myös yksi sadetakinriisumistauko.

Islannissa on sanonta: ”Jos et tykkää säästä, odota 15 minuuttia”. Tuo kuvasi hyvin meidän matkasäätä. Lämpötila muuttui moneen kertaan parissa kymmenessä minuutissa useita asteita. Välillä aurinko paistoi, välillä satoi. Välillä oli kylmä, välillä kuuma. Joka tapauksessa koko ajan oli pukeutunut väärin, joko hiostavaan sadetakkiin turhaan tai se ei ollut päällä, vaikka satoi. Ja vaikka sadetakki suojasi ympäristön kosteudelta, kastui sen kanssa kuitenkin yhtä paljon kuin ilman sitä. Jos sade ei kastellut ulkopuolelta, hiki kasteli sisäpuolelta. Hotellille päästessämme sadetakki oli märempi sisältä kuin ulkoa.

Jos yleensä on tottunut sateessa kastumaan ylhäältä päin, niin pyöräillessä kastuu sen lisäksi myös alhaalta päin. Edellä ajavan takapyörä heittää vettä naamalle, oma etupyörä vatsaan ja oma takapyörä selkään. Pienenä lohdutuksena sentään se, että oma takapyörä heittää vettä myös takana tulevan kasvoille, joten ei tarvitse olla se ainut uhri. Vesisateisen päivän päätteeksi ketjuöljy alkoi olla niin vähissä, että loppumatkasta kuulosti siltä kuin hiiriperhe olisi majoittunut useamman pyörän rattaisiin.

Hotellilla oltiin noin klo 18.30. Sinne saavuttaessa nostettiin pyörät olkapäille ja juostiin parit portaat ylös. Sitten pyörät vietiin parkkiin hotellin kokoushuoneeseen, mentiin omiin huoneisiin, käytiin suihkussa tai saunassa, pestiin ajovaatteet ja sählättiin matkalaukkujen kanssa.

Yhteen kokoonnuttiin ruokailua varten klo 21.15. Silloin vertailtiin rasitusvammoja ja lihaskipuja sekä käytiin läpi niiden alkamisajankohtia ja kehityskaarta, hypittiin sohvien yli ja purettiin ylimääräistä energiaa. Huoltoauton kuljettaja valitti takapuolen puutumista. Toivottavasti se kestää koko matkan.
Ruokailun jälkeen osa porukasta meni nukkumaan, loput lähtivät suoraan ravintolasta hampurilaisille ja sieltä baariin. Takaisin baarista palattiin kovalla metelillä klo 2.30. Onneksi vielä perjantaiaamuna ei ole kovin aikaista herätystä.

Yhteenvetona päivästä voisi sanoa, että se toimi hyvänä harjoitteluna varsinaiselle matkalle. Kova helle ja myrskytuuli puuttui, mutta muuten kohdattiin monenlaisia olosuhdehaasteita. Ja niitä on varmasti tulossa vielä paljon lisää.

Ei kommentteja vielä

Jätä kommentti