Kauan odotettu tapahtuma

Yksi Team Rynkeby Turku 2017 -porukan odotetuimpia hetkiä ennen Pariisin pyöräilyä oli pyörän saapuminen. Jo muutama viikko sitten kuului huhuja, että pyörät ovat saapuneet kasattaviksi, ja siitä asti niitä on kärsimättöminä odotettu. Vähitellen niitä alkoi ilmestyä Ajopyörään näkyville sitä mukaa, kun niitä saatiin kokoon. Pyöriin suhtauduttiin kuin uuteen koiranpentuun, jota käydään katsomassa monta kertaa ennen luovutusikää. Joukkueen jäsenet kävivät vuorotellen ja yhtä aikaa ihailemassa pyöriä ja seuraamassa kasaustilannetta. Porukan välinen keskustelu alkoi muistuttaa innostuneiden pikkulasten odotusta silloin kun tiedossa on, että kohta saadaan uusi lelu. Pyörien luovutuksen oli määrä tapahtua sitten, kun kaikkien pyörät on kasattu. Nyt se vihdoin tapahtui!

Niin no, ensimmäinen pyörä luovutettiin vähän ennen aikojaan jo edellisellä viikolla. ”Sen haki näin iso mies”, kertoi pyöräliikkeen myyjä kurkottaen ensin kädellään niin ylös kuin ylettyi ja levittäen sitten kätensä sivuille niin leveälle kuin ylettyi. ”Ei sen kokoiselle uskaltanut jättää antamatta.” Oli sen pyörän saamiselle etuajassa ollut jokin hyvä syy, mutta myyjä ei muistanut sitä. Hakija halusi varmaan päästä nukkumaan sen viereen.

Toisenkin pyörän luovutus tapahtui ennen kuin viimeinen pyörä oli vielä kasaamatta, mutta sen saamiseksi ei tarvinnut olla myyjää isompi. Samana päivänä kaikki pyörät olivat kuitenkin valmiita pääsemään uusiin koteihin. Eikä se kotiutuminen tapahtunut huomaamattomasti. Joukkueen jäsenten profiilikuvat alkoivat muuttua pyöräaiheisiksi ja kansikuvissa alkoi näkyä Rynkebyn värisiä pyöriä joko iloisine omistajineen tai ilman. Päivitykset koskivat koeajoa tai kuvia siitä, kuinka pyörä on tuotu sisälle ja jollain jopa sänkyyn asti. Monessa perheessä taitaa puolisoilla olla aika rankka viikko.

Vaikka puolisot kärsivät, niin Ajopyörässä ollaan varmasti iloisia. Enää heidän työtään ei häiritä jatkuvilla kasaustilanteen kyselyillä tai pyörien valokuvaajilla. Ja vapautettiinhan me valtavasti lattiatilaa, kun koko joukkueen pyörät ovat poissa. Eikä heille pääse tulemaan meitä ikävä, eiköhän yhteen jos toiseenkin pyörään tarvita vielä vaikka mitä lisävarusteita, joita sieltä kilpaa käydään ostelemassa. Miten aikuiset ihmiset voivatkaan innostua näin pienestä?

”Oletko sinä menossa nyt nukkumaan pyöräsi viereen?”, kysyi myyjä lähtiessäni sen kanssa kotiin. ”En minä sentään niin innokas ole, nythän on vielä aamupäivä.”

Ei kommentteja vielä

Jätä kommentti