Kesän viimeinen uimareissu

Kiinnostaako blogin lukijoita tietää, miten allekirjoittanut vietti jouluaattoaamupäivän? Herään ja ensimmäisinä ajatuksina tulee mieleen, että minä haluan mennä uimaan. Uimahallit ovat kiinni, mutta ei se haittaa, avoveteen vaan. Kunhan ensin ehtii päivä valjeta sen verran, että ulkona näkee jotain. Puen märkäpuvun päälle ja uimalakin ja –lasit päähän, villasukat jalkaan, toppavaatteet päälle ja vaihtosukat, hanskat ja pipo mukaan siltä varalta, että ulkona on kylmä. Ja olihan siellä. Niin kylmä, että järvi oli jäässä. Joku oli tehnyt avannon laiturin viereen, mutta niin pienen, ettei siinä mahdu uimaan.

Siirryn suunnitelmaan B. Joki ei ole jäässä, se virtaa. Ja se virtaa kovaa. Juoksen (kahlaan rämeikössä olisi ehkä oikeampi termi) pitkin joen vartta etsien joesta kohtaa, mikä ei virtaisi niin kovaa ja mikä ei olisi reunoista kovin pahasti jäässä.  Huono yhdistelmä, ei löydy. Aikani laskeskeltuani mahdollisuuksiani selvitä hengissä ilman hypotermiaa, tulen siihen tulokseen, että riskit hyötyyn nähden ovat liian isot. Seuraava suvantokohta on noin viiden kilometrin päässä. Jos nyt joutuisin veden varaan enkä sitä ennen pääsisi rannalle, niin siellä varmaan pääsisin, jos selviäisin ylös joesta, koska se alue saattaa olla pahasti jäässä. Olisiko tuon viiden kilometrin rämpiminen joen vartta rämeikössä märkänä ja kylmissään kivaa? Mukavuudenhalu voittaa ja palaan kotiin toteuttamatta uimareissuani. Ehdin kuitenkin viihdyttää naapurustoa juoksentelemalla lumihangessa märkäpuvussa ympäriinsä etsimässä sopivaa uimapaikkaa.

Tämän kesän viimeinen uintireissu jäi toteuttamatta tänä jouluna, mutta onneksi ensi kesän ensimmäistä avovesiuintia pääsee yrittämään jo reilun viikon päästä. Liikunnallisia vapaapäiviä kaikille lukijoille!

1 vastaus

  1. Stefan
    Oliskin ollut mukava nähdä tämä uinti reissu omin silmin :)

Jätä kommentti