Jalkojen linjaus – Ladut kuntoon

Jalkojen linjaus on yleinen ongelma monien juoksutekniikassa. On hyvin tyypillistä juosta siten, että jalat astuvat ikään kuin samalle ladulle. Suoraan peräkkäin. Tällöin jalat usein kiertävät ja tulevat maahan ergonomian kannalta vinoon. Nivelet eivät ole suorassa painopisteeseen nähden ja askeleen aiheuttama ”isku” vääntää niitä vinoon ja rasittaa niveliä turhaan. Joskus jalat eivät kierrä kunnolla toista jalkaa ja ihmiset jopa ”potkivat” itseään nilkkaan tai pohkeeseen juostessaan.

Siirrä voima eteen

Juoksussa voiman pitäisi siirtyä suoraan eteenpäin. Ristiin tai peräkkäin maahan tulevat jalat kääntävät voimaa sivusuunnassa, jolloin käytetään turhaa energiaa vääränsuuntaiseen asentoon. Tällä on siis merkitystä sekä ergonomian ja sitä kautta rasitusvamma ja loukkaantumisriskin vuoksi.

Jalkojen tulisi siis osua maahan ”omilla laduillaan”. Optimaalinen jalkojen väliin jäävä alue on yksilöllinen, mutta se ei saa olla liian pieni. Usein voi olla vaikeaa arvioida omien askeleidensa linjausta, vaan se tuntuu ja näyttää sopivalta, vaikka todellisuudessa juoksisikin täysi samalla ladulla.

Auraus ja haritus

Toinen linjaukseen liittyvä, yleinen ongelma on varpaiden kääntyminen sisään tai ulos. Jalkaterän pitäisi olla suorassa tai ne saavat harottaa ulos vähän, vain muutamia asteita. Mikäli jalkaterät osoittavat väärään suuntaan, ovat polvet väärässä asennossa. Kun niiden päälle tulee paino jokaisella askeleella vuosia ja vuosikymmeniä, on selvää, että polvi kärsii siitä ja alkaa oireilla jossain vaiheessa. Ongelmia saattaa tulla polvien lisäksi myös nilkkoihin tai selkään. Lähes kaikilla on nykyään jossain vaiheessa elämäänsä, viimeistään vanhana, selkä- tai polviongelmia. Jos näitä voi edes jossain määrin ehkäistä oikealla kävely- ja juoksutekniikalla, eikö se kannattaisi tehdä?

Miten tunnistaa oikea tekniikka?

Silloin kun maassa on sen verran lunta, että jalanjäljet jäävät näkyviin, kannattaa välillä jossain vaiheessa kesken juoksu- tai kävelylenkkiä pysähtyä tarkastelemaan perään jättämiään jälkiä. Oikean ja vasemman jalan tulisi kulkea selkeästi ”omalla ladulla”, eli siten, että jos keskelle piirtäisi suoran viivan, jalkojen jäljet jäisivät eri puolelle viivaa. Kesäaikaan tätä voi tarkkailla vaikka juoksemalla lätäkön läpi ja katsomalla peräänsä jääviä märkiä jalanjälkiä.

Miten suoristaa askel?

Askelten suoristaminen saattaa vaatia hieman keskittymistä. Hyvä keino on juosta välillä jotain maassa olevaa viivaa pitkin siten, että huolehtii jalkojen jäämisestä viivan eri puolille. Esimerkiksi tien reunaviiva tai urheilukentän juoksuratojen rataviivat ovat hyviä. Suotavaa olisi, että jalkojen väliin jäisi noin viiden sentin levyinen ”keskiura”, mutta kunhan siihen saisi piirrettyä edes ohuen, suoran viivan, jonka eri puolille askelten jäljet jäisivät.

Harvoin ongelmana on liian leveät askeleet, mutta se on mahdollista varsinkin ihmisillä, jotka ovat laihduttaneet paljon, useita kymmeniä kiloja, ja ovat isompina tottuneet kävelemään hieman vaappuen. Tällöin painopiste siirtyy jokaisella askeleella kokonaan toiselta jalalta toiselle jalalle. Myös lantion heikkous voi aiheuttaa vaappuvaa juoksutekniikkaa.

Muista panostaa tekniikkaan

Juoksutekniikan (ja kävelytekniikan) korjaamiseen kannattaa yrittää motivoitua, koska on helppoa kuvitella, että jos astuu koko elämänsä niveliä kuluttavasti jokaisella askeleella, niin kyllä se nivelissä jossain vaiheessa tuntuu. Niitä askelia kun tulee elämän aikana toivottavasti aika paljon. Mitä passiivisempia olemme arjessa, sen vaikeammaksi oikea tekniikka tulee.

Pienillä lapsilla askellus on yleensä alussa oikeaa. Askelluksen säilymistä hyvänä tukee se, että lapset liikkuvat paljon. Tällöin tekniikka usein muokkaantuu ergonomiseksi. Nykyään, kun ihmiset ja myös lapset, ovat paljon paikoillaan, jää oikea askeltaminen entistä useammalla ja entistä nuorempana pois.

Tue lapsen oikeaa tekniikkaa

Lapset ovat mallioppijia myös kävelyn ja juoksun suhteen. Välillä kuulee sanottavan, että lapsi kävelee kuin isänsä. Siinä voi olla jotain perinnöllistä, mutta usein siinä on myös mallioppimista. Teini-iässä se sama lapsi ei kävelekään enää kuin isänsä, vaan kuin suosikkirokkarinsa. Oikealla tekniikalla voi siis paitsi ehkäistä omia nivelvaivojaan iän karttuessa, se saattaa epäsuorasti edesauttaa omien lasten nivelterveyttä. Tosin heidän kohdallaan myös sillä rokkarilla on osansa, samoin kuin luonnollisesti lapsen omilla elintavoilla myöhemmin elämässä.

Sohvaperunoiden juoksukoulussa harjoitellaan muun juoksutekniikan ohella myös jalkojen linjausta.