Ravintokeskustelun terveysvaikutukset eivät vastaa ravitsemuksen tavoitteita

Kuvan © Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Ravitsemus. Jos haluat väitellä jonkun kanssa, se on varma aihe saada aikaan kiivas keskustelu ja jopa solvauksiin päätyvä riita. Jostain syystä ravintoasiat kuumentavat tunteita varmaan nopeammin kuin mikään muu sellainen aihe, joka kuitenkin on lopulta yksityisasia. Jos lukee ravitsemusaiheisia keskustelupalstoja, huomaa suurimman osan keskusteluista ajautuvan epäasialliseksi inttämiseksi ja vastapuolen haukkumiseksi tai jopa oletetun ulkonäön kriittiseksi arvioimiseksi, vaikka ulkonäköä on nettikeskustelun perusteella melko haastavaa havainnoida. Hyviä perusteluja ei juuri löydy – jos löytyy minkäänlaisia. Mikä tekee ravitsemuksesta näin tulenaran asian?

Minulla oli juuri ilo viettää kaksi mielenkiintoista päivää ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin luennoilla. Henkilön, jonka pelkän nimen mainitseminen nostaa verenpainetta osalla suomalaisista. Henkilön, joka kansan parissa usein antaa kasvot ravitsemussuosituksille. (Tämä on hieman turhan suuri kunnia jopa Fogelholmille. Hän on kuitenkin vain yksi ihminen, joka on ollut pohtimassa suosituksia ja todellisuudessa ne perustuvat valtavaan määrään erilaisia ja toisistaan riippumattomia tieteellisiä tutkimuksia.) Hän saattaisi hyvin olla ehdolla kilpailussa Suomen arvostelluimman ja haukutuimman henkilön tittelistä ja luultavasti jopa pärjäisi kisassa hyvin. Toisaalta häntä myös arvostetaan monella taholla valtavasti ja ihan syystä, tekeehän hän pyyteetöntä ja asiantuntevaa työtä suomalaisten terveyden edistämiseksi.

Voisin kirjoittaa paljonkin käsittelemistämme aiheista, kuten ravitsemussuositusten syntymisen taustalla olevista asioista, lihavuudesta, syömisen determinanteista, tyypin 2 diabeteksesta tai urheilijan ravitsemuksesta. Minulle vaikuttavin asia luennoilta oli kuitenkin tavata ihminen, joka todella tietää, mistä puhuu. Sen lisäksi, että Fogelholm osasi perustella kaikki väitteensä hyvin, hän tiesi selvästi, missä hänen oman tietämyksensä raja kulkee. Kunnioitettava asia, joka unohtuu aika monelta ”ravitsemusasiantuntijalta”. Fogelholmin osana on kokea, miten hänen sanomaansa vääristellään ja kuinka hänen lausumansa erotetaan tekstiyhteydestä ja saadaan näyttämään joltain ihan muulta kuin mitä sillä tarkoitettiin. Häntä syytetään jopa suoranaisesta rikoksesta väitteillä, joiden mukaan ravitsemussuositukset määräytyisivät elintarviketeollisuuden lobbauksen perusteella tai muilla henkilökohtaisilla intresseillä.

Mikä on syynä siihen, että monien on vaikeaa hyväksyä ravitsemussuosituksia? Ehkä ei tiedetä, mitä ne pitävät sisällään. Kuvitellaan ravitsemussuosituksista jotain ihan muuta kuin mitä ne todellisuudessa ovat, eli ei perehdytä asiaan, mitä haukutaan. Itse olen usein törmännyt rankkaan suositusten arvosteluun ja saanut perusteeksi esimerkiksi, että eihän makkaraa pitäisi joka päivä syödä. Ei pitäisikään. Missä kohtaa viralliset suositukset sellaista esittävät? Se, että terveydenhoitaja äitiysneuvolassa on kehottanut jotakuta syömään pullaa (en tiedä onko näin oikeasti käynyt, mutta silläkin olen kuullut suosituksia haukutun) ei suinkaan tarkoita, että se pulla olisi suosituksen mukainen. Ne suositukset ovat kuitenkin aivan julkista tietoa, joten niihin voi kuka tahansa perehtyä. Suosittelen tekemään sen, silloin ainakin tietää mitä kritisoi.

Ravitsemussuositusvihaa saattaa selittää myös se, ettei ymmärretä niiden luonnetta oikein. Nehän ovat väestötason suosituksia terveille, ”normaaleille” ihmisille. Niiden tarkoitus ei ole määritellä yksittäisen ihmisen ruokavaliota vaan lähinnä niitä pitäisi huomioida esimerkiksi kouluruokailujen suunnittelussa. Me ihmiset olemme kaikki yksilöitä ja ei voi olla olemassa aivan täydellistä ruokavaliota, joka sopisi jokaiselle. Jos jollakulla on ongelmia jonkin ruoka-aineen kanssa, niin se ei suinkaan tarkoita, että kenenkään ei kannata käyttää yhdelle sopimattomia tuotteita.

Ravitsemussuositukset eivät ota kantaa tämän päivän tai huomisen syömisiin vaan ne ottavat kantaa pitkän ajan ruokavalioon. Lopulta ne ovat jopa melkoisen laajat. Näin ollen niitä on helppoa noudattaa eivätkä ne rajoita kohtuuttomasti elämäämme. Pysyvän terveyden ja painonhallinnan edellytys kun on jatkuva ruokavalio, ei pikadieetit tai esimerkiksi hiilihydraatittomat kuurit. Usein ylipainoinen ihminen vetoaa esimerkiksi karppauksen toimivuuteen laihdutuskeinona, onhan hän itse sen todennut – monta kertaa. Hänellä on myös selitys sille, miksi juuri nyt on edelleen ylipainoinen: hän ei noudata sitä dieettiään tällä hetkellä. Niinpä. Toimiva ruokavalio on sellainen, mitä pystyy noudattamaan. Ei ainoastaan muutamia viikkoja vaan koko elämän. Jos päättää uskoa johonkin sellaiseen dieettiin, jonka jatkuva noudattaminen tuottaa ongelmia, kannattaisi ehkä kuitenkin perehtyä myös suosituksiin voidakseen ne väliajat syödä järkevästi.

Toisaalta on inhimillistä ajatella, että jos jokin sopii minulle, se sopii myös kaikille muille. Yleinen perustelu omille, suositusten vastaisille näkemyksille, nojaa itse tehtyyn ihmiskokeeseen, jossa tutkimukseen osallistuvien henkilöiden lukumäärä on yksi tai se käsittää epämääräisen määrän tuntemattomia henkilöitä, joista on jotain kautta kuullut. Jos jokin asia sopii sinulle, se ei ehkä sovi muille. Oletko muuten varma, että se on paras ratkaisu edes sinulle, vai etkö vain ole kokeillut muita? Ihmisillä on usein taipumusta uskoa siihen mihin haluavat, joten pahimmillaan oma usko perustuu siihen, mikä kuulostaa miellyttävimmältä.

Jokainen saa tietenkin noudattaa haluamaansa ruokavaliota ja perustaa käsityksensä terveellisyydestä ihan mihin parhaaksi katsoo. Kun kaksi erilaisen ravitsemuskoulukunnan edustajaa kohtaa, eikö asian voisi kuitata aikuismaisen keskustelun päätteeksi toteamalla, että emme näköjään ajattele asiasta samalla tavalla? Minkä takia tällaiset keskustelut ajautuvat niin helposti henkilökohtaisuuksiin? Ehkä kyse on samasta ilmiöstä kuin lapsilla, joiden leikeissä nyrkit alkavat puhua siinä vaiheessa kun sanat ja perustelut loppuvat. Niin kauan kun osaa oikeasti perustella näkemyksensä ja seistä perustelujensa takana, ei ole tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Ravitsemuksella pyritään yleensä parantamaan terveyttä, joten eikö ole vähän ristiriitaista hoitaa ravitsemuskeskustelu siten, että sen terveysvaikutukset ovat negatiivisia?

 

1 vastaus

  1. kati ylinen
    Olen sitä mieltä että jos nyt haluaa tästä asiasta "väitellä" nii kannattaa tehdä se iloisissa merkeissä. Minä olen nimittäin todella tyytyväinen ja iloinen saamaani ravinto valmennukseen. Paino putoaa ja sentit katoaa...sekä olo paranee. Vanhoja makuja ja ruokia ei enää edes kaipaa.

Jätä kommentti