Suositukset

Aloitin Iitan elmäntapamuutosvalmennuksen toukokuussa 2020. Olin sitä ennen taistellut ylipainon kanssa yli 20 vuotta. Itsetuntoni oli huono, inhosin itseäni  ja sitä ihmistä, joka minua peilistä katsoi. Häpesin itseäni niin paljon, että en halunnut olla mukana valokuvissa. Tunsin itseni arvottomaksi. Sitten tarjoutui tilaisuus osallistua elämäntapamuutosvalmennukseen. Suhtauduin siihen aluksi epäröiden, mutta menin mukaan ja noudatin annettuja ohjeita. Odotin tiukkaa ruokavaliota ja rankkoja treenejä, mutta yllätyksekseni valmennus ei ollut sellainen. Joka viikko tehtiin pieniä muutoksia, joita oli helppoa seurata ja jotka eivät tuntuneet vaikeilta. Muutokset tehtiin yhdessä sopien. Jos sanoin, että jokin ei käy, sitä muokattiin tai jätettiin odottamaan, että olin valmis ja kokeiltiin muita muutoksia, jotka olivat siinä vaiheessa helpompia.

 

Olin tottunut aikaisemmissa painonpudotuskokeiluissani, että kiellettyjen ruokien lista oli pitkä. Koska en saanut tällaista listaa tässä valmennuksessa, pyysin sitä erikseen. ”Laittomat huumeet, anaboliset steroidit ja suippomadonlakki ovat kiellettyjä”, vastasi Iita. Nekään eivät sinänsä välttämättä pilaa painonpudotustavoitetta, mutta laki ei niitä salli😁.

 

Olen syönyt pääasiassa samoja ruokia kuin ennen, mutta lisäksi olen löytänyt monia uusia ruokia, joita en ollut ennen ajatellutkaan, mutta jotka ovat hyviä ja joita oli helppo ja kiva ottaa mukaan ruokavalioon. Lisäksi olen oppinut kevyempiä tapoja valmistaa ruokia. Ja ei, en edelleenkään juo rasvatonta maitoa enkä syö kevytjuustoja😏. Herkkuja syön, mutta enää herkut eivät määrää minua vaan minä niitä🙂. Tämän en uskonut olevan minulle mahdollista!

 

Yllätyksekseni kilot alkoivat tippua😲. Hitaasti, mutta varmasti pudotin vuoden sisällä 20 kg ja matka jatkuu yhä. Kilojen tippuessa olen huomannut, että tuntemani vuosien itseinho ja häpeä ovat pikkuhiljaa alkaneet hälvetä. Toki repsahduksia ja aallonpohjiakin on vuoteen mahtunut ja niitä tulee edelleen, mutta Iitalta saamani ymmärryksen, tuen ja kannustuksen avulla olen yllätyksekseni pystynyt palaamaan nopeasti takaisin oikealle polulle, eikä  takapakki ole aiheuttanut suurta notkahdusta tuloksiin. Mistään en ole jäänyt paitsi ja tätä elämäntapaa pystyn noudattamaan loppuelämäni. Nykyisin lähinnä ihmettelen, miten paljon ja huonosti olen joskus syönyt ja miten olen voinut kohdella itseäni niin huonosti monia vuosia. Itsetuntoni on noussut valtavasti ja kuntoni on parantunut. Yllätyn jatkuvasti siitä, kuinka mahdun yhä pienempiin ja pienempiin vaatteisiin tai kuinka pystyn kiipeämään portaat ylös hengästymättä, kantamaan painavia kauppakasseja tai kuinka ketterästi pystyn kyykkimään tai kiipeämään vaikka pöydälle, jos tarve niin vaatii😁. Aloitin jopa juoksuharrastuksen. Veriarvot ovat parantuneet ja niitä seurannut terveydenhoitaja oli innoissaan ja yllättynyt tuloksista. Alussa puhuin koko ajan Iitan elämäntavasta, jota minä joudun noudattamaan, mutta nyt tämä on minun oma elämäntapani.

 

Entä ne huonot puolet? Odotin kovasti saavani koronarokotuksen toisessa riskiryhmässä sillä perusteella, että painoindeksini on yli 40. Kun sitten koitti aika, että toinen riskiryhmä siirtyi rokotusvuoroon, havaitsin yllätyksekseni, että painoindeksini on reilusti alle riskiryhmärajan. Nyt odotellaan, että oma ikäryhmä tulee rokotusvuoroon🙂.

 

Ehdottomasti suosittelen elämäntapamuutosvalmennusta. Sain siitä niin ison avun, että toivoisin kaikkien ylipainoisten pääsevän siihen myös. http://kissankulmanikiliikkujat.fi/elamantapamuutosvalmennus/

 

Sanna

Aikaisempi kokemukseni personal trainereista ei ole kaksinen.
Yhden ison kuntosaliketjun PT-tunti oli lähinnä myyntipuhetta. Hieman aikaa ehdittiin sentään käyttää jalkakyykyn harjoitteluun.

Pitkän miettimisen jälkeen päätin kuitenkin ottaa Iitalta PT-session kokeeksi. Tavoitteeksi sanoin kokonaisvaltaisesti yleiskuntoa parantavan treenitekniikan harjoittelun ja erityisesti maratontuloksen parantaminen. Oma maratonennätykseni on kohtalaisen hyvä, 3:45, joten en varsinaisesti odottanut suurta viisautta. Yhtä kaikki, lähdin kokeiluun avoimin mielin. Pyysin kovaa treeniä (edellinen PT-tunti ei tuntunut missään) ja taisin vähän uhotakin alkulämmittelyn aikana.
Juoksumatolla loppui uho. Intervalliharjoituksessa mentiin taatusti maksimisykkeille, ja sen jälkeen alkoi lihaskuntotreeni.
Iita löysi ällistyttävän monta pientä, mutta tärkeää seikkaa, joilla pystyn treenaamaan nykyistä tehokkaammin. Yllättäen löytyi myös lihaskunnosta heikkoja kohtia, joitten kehittämiseksi Iita antoi harjoitusvinkkejä. Jo ensimmäisen tunnin jälkeen aloin mm. kiinnittää huomiota juoksutekniikkaan ja otin ohjelmaani uusia juoksua tukevia lihaskuntoharjoitteita. Aloin myös harjoitella suunnitelmallisemmin ja kiinnitän nyt huomiota siihen, että harjoituksia tehdään vaihtelevalla tempolla. En ole koskaan tykännyt liian suunnitelmallisesta harjoittelusta, mutta nykyään harjoitusohjelman seuraaminen ei tunnukaan työläältä vaan tuo uutta intoa. Jokainen viikon harjoitus kun on vähän erilainen. Mikä tärkeintä, olen löytänyt juoksemisen ilon uudestaan, ja se on hieno tunne. Näyttää vahvasti siltä, että nykyinen maratonennätykseni tulee ensi kesänä paukkumaan.

Antti

Olen Päivi ja aloitin maaliskuussa kolme kuukautta kestävän Sohvaperunoiden juoksukoulun. Olen joka kesä hölkkäillyt hitaalla, tasaisella tahdillani parin kuukauden verran ja sitten se on aina jäänyt. Ilmoittauduin Sohvaperunoiden juoksukouluun, koska ajattelin, että sen avulla tämän kesän juoksuharrastus tulee aloitettua aikaisemmin keväällä, yksin kun en viitsisi lähteä näihin kylmiin ja sateisiin säihin lenkkeilemään. Ehkä näin juoksukausi pitenee ja juoksu jää vaikka pidempiaikaiseksi harrastukseksi.

Kun on tietyt päivät ja ajat, jolloin juoksukouluun tullaan, niin tulee lähdettyä säännöllisemmin. Nolottaisihan se, jos olisi jättänyt laiskuuttaan harjoitukset väliin ja sitten näkisi vaikka kaupassa jonkun kaverin samasta ryhmästä ja joutuisi selittelemään poissaoloaan. Juoksukoulussa lenkkeillään ja tehdään harjoituksia joka säässä, mutta yksin sateisella ja pimeällä on helpompaa jäädä kotiin. Säännöllinen harjoittelu juoksukoulussa auttaa myös siihen, että tulee syötyä terveellisemmin. Jos liikunta jää epäsäännölliseksi, niin helposti myös ruokavalio alkaa lipsua epäterveelliseksi, mutta kun käy säännöllisesti juoksemassa, niin ruokavalioon tulee kiinnitettyä paremmin huomiota.

Jokakesäisillä hölkkälenkeilläni yksin en ole kehittynyt. Menen aina sen saman lenkin samalla tavalla ja vasta juoksukoulussa opin, että harjoittelua pitää vaihdella, jos haluaa kehitystä. Helposti rutinoituu samanlaisiin harjoituksiin, mutta sen lisäksi, ettei siten kehity kunnolla, se alkaa kyllästyttää. Juoksukoulu tuo vaihtelua harjoituksiin.

Aikaisemmin en ole edes ajatellut, että juokseminen vaatisi jonkinlaista tekniikkaa. On yllättävää, kun joku pystyy sanomaan, että ”Hei, sä juokset nyt noin ja noin ja se vaikuttaa tohon ja tohon. Kun sä muutat tämän näin, niin säästyt tällaisilta ongelmilta”. Näiden tekniikkaohjeiden avulla toivon, että pystyisin juoksemaan siten, ettei se satu mihinkään. Kun joku sanoo mitä pitää milloinkin tehdä, niin harjoittelusta tulee riittävän monipuolista ja kehitystä pääsee tapahtumaan sekä mielenkiinto säilyy. Porukalla tulee tehtyä tekniikkaharjoituksiakin, mitä yksin ei kadulla viitsi kauheasti tehdä.

Päivi

Olen aina liikkunut eri tavoin kohtalaisen paljon. Pyöräily on lempilajini ja juoksua olen suorastaan inhonnut koko ikäni. Aika ajoin olen juoksua kokeillut, mutta huonoin tuloksin. Kun aloin treenata Iitan kanssa hän vakuutti, että opin vielä pitämään juoksusta. Ajattelin, että höpöhöpö. Tyhmin laji ikinä, ja onhan sitä kokeiltu. Miten kävi? Opin Iitan neuvojen avulla juoksemaan järkevästi ja jaksottamaan vaihtelevat juoksuharjoitukset oikein. Nyt juoksu kulkee ja on mukavaa. Ei vielä ole lajina mennyt pyöräilyn ohi, mutta täytyy ihmetellen sanoa, että minä pidän juoksemisesta jopa niin paljon, että tähtäimessä on kesällä 2015 juosta maraton.

Petra