Roermondista Anhèen

Roermondista lähdettiin kovassa sateessa liikkeelle. Edellisenä iltana annettiin ohjeistus, että vaatteita pitää laittaa päälle niin paljon kuin mahdollista, mutta lähes kaikki palelivat silti suurimman osan päivästä. Rankkasateen lisäksi oli kova tuuli. Niin paha, että sivutuuli meinasi väkisin painaa pyörää sivulle, ja savisissa, liukkaissa kohdissa pyörä saattoi liukua tuulen voimasta sivusuunnassa. Sääolosuhteet siis tekivät pyöräilystä todella haastavaa.

Hollantilaiset käyttäytyivät pyöräilijöitä kohtaan niin aggressiivisesti, että ehdimme jo odottaa pääsyä pois Hollannin puolelta. Se tapahtui kohtalaisen pian, sillä Hollannissa ajoimme yhteensä vain noin 40 kilometriä, jonka puolessa välissä oli yöpyminen. Jos hollantilaiset ihmiset olivat hankalia, niin belgialaiset tiet olivat vielä hankalampia. Noin 50 ensimmäisen ajokilometrin aikana Belgian puolella joukkueessamme sattui 14 rengasrikkoa, sillä kevyen liikenteen tiet olivat täynnä lasia ja muuta terävää. Lisäksi tiet olivat erittäin liukkaat. Sade voi toki tehdä tiestä kuin tiestä liukkaan, mutta kesäkeleillä yleensä pystyy ajamaan suhteellisen turvallisesti polkupyörällä märälläkin tiellä. Belgiassa ei pysty, kaatumisia tapahtui. Eipä olisi tuotakaan oppinut, jos olisi tehnyt lomamatkan vain autolla.

Ihmisten liikennekäyttäytyminen ei ollut erityisen huomaavaista. Yksi kaatuminen johtui siitä, että auto sinkosi suoraan pyörätielle välittämättä yhtään laumasta pyöräilijöitä, jotka olivat juuri kulkemassa siinä. Oulun joukkueessa yksi pyöräilijä oli kolaroinut auton kanssa. Toisaalta taas jotkut belgialaiset antoivat tietä porukallemme ja pitivät meille peukaloita pystyssä, joten ystävällisiäkin ihmisiä löytyi.

Suomessa ratakiskot ylittävät ajotien aina suorassa kulmassa. Tällä reissulla on oppinut arvostamaan sitä, polkupyörällä on vaarallista ylittää junarataa, jonka kiskot menevät tien yli viistosti. Kiskot voivat olla liukkaat, ja niiden vieressä on välejä, joihin polkupyörän pyörä jää helposti kiinni. Espoon joukkueesta yksi kaatui pahasti ratakiskoilla.

Pelätty Mur de Huyn kukkula oli myös matkan varrella. 1300 metriä nousua, joka oli paikoin erittäin jyrkkää. Kaikki pääsivät kukkulan päälle. Osa pyörällä, osa taluttaen ja loput autolla.

Päivä oli siis rankka. Monet olivat huonolla tuulella sateen, kylmyyden, vaikeiden ajo-olosuhteiden ja vaativan maaston takia. Useampia itkujakin nähtiin päivän aikana. Pitkin päivää pohdittiin, miten kukaan voi olla niin tyhmä, että maksaa tällaisesta, vaikka samalla rahalla pääsisi kolmeksi viikoksi makaamaan rantahiekalle aurinkoon. Mutta me teemme tätä syöpäsairaiden lasten takia, ettei heidän tarvitsisi elää vielä paljon pahempia päiviä sairautensa kanssa. Jatkuvasti. Vailla mahdollisuutta valita helpompaa reittiä.

Ei kommentteja vielä

Jätä kommentti